Juhannuksen viettoa

Huhhu, olipa reissu ja tulin sitten kipeeksi sen jälkeen. Ei kiva, aika lailla asioita mitä piti hoitaa vielä alta pois juhannuksen jälkeen. Mutta kyllä se siitä. Ai juu, suurin osa kuvista päätän nyt pistää sitten vasta postauksen loppuun ~

Ohoi otukset siellä ruudun toisella puolella ~ Miun juhannus meni.. Ihan hyvin. Mentiin porukalla telttailemaan yhteen alueeseen jonne kuitenkin etukäteen piti ostaa niin sanotusti liput. Matkalla kyseiseen paikkaan, tuli vastaan ihan mukava lautta-auto-jono-juttu. Ei me kyllä kauaa jouduttu jonottamaan, joku 45 minuuttia. Mutta kuitenkin. Teimme kyl aivan hauskan telttasysteemin ! Meillä oli neljä telttaa jotka laitettiin kaikki sillai suuaukot niin sanottua keskikohtaa kohden, jonka yläpuolelle sitten laitoimme pressun. Pressu oli naruilla puiden ympärille sidottu ja keskelle laitoimme viltteja ja tuolit. Se oli kuitenkin aika pieni tila, mutta tosi mukava. Juhannus aattona siellä sitten oli kaksi DJ'tä soittamassa hyvää musiikkia jonka tahtiin minä ainakin tykkäsin tanssia ! Me lähettiin jo torstaina päivällä ja meidän piti olla sunnuntaihin asti. Mutta tultii siihe tulokseen että ei helvetti, ei siellä jaksa olla sitä lauantaita ku DJ't on vaa perjantaina. Joten lähdettiin sitten melkein heti kun herättiin ja saatiin purattua meidän todella kiva telttasysteemi. Eiku vain kaverin tila-autoon vaan ja matka takaisin sitten ihmisten ilmoille. Lauantaina vietettiin iltaa sitten vielä kaverin luona mutta sentään päästiin yöksi kotiin. Kun heräsimme, tsädäm, olimme nukkuneet huikeat 14 tuntia ! Huhhu ja tässä vaiheessa tajusin, että olen tainnut tulla kipeäksi. Well, shit.

Ei tässä kummempia sitten, juhannuksena yksi ystävätukipilari kaatus. Oletin että oisin voinut tuon viikonlopun pärjätä ilman draamaa mutta olin väärässä. Sain ystävältä puhelun juhannuksen aikana ja mitä sieltä tulee? Syyttämistä jostain turhasta, haukkumista ja hyödyllisyyteni kyseenalaistamista. Ei kivaa, ei yhtään. Se on sitten tässä vaivannun koko aika mieltäni, enkä yhtään tiedä mitä tehdä. Tai, tavallaa tiedän mutta en uskalla tehdä mitään. Pelottaa, että se kaveripiiri sitten päättää tuon asian takia sulkea minut kokonaan pois kun he ovat tuon toisen puolella. Vaikkei edes minun puolta olla kuultu ja niin edes päin. Kyllä mä yhden kanssa ainakin olen uskaltanut jutella ja kuulla lisää asioita ja minun helpotukseksini hän ei ainakaan ole minua ruvennyt hylkimään. En sitten tiiä muista tyypeistä. Huhhuijaa. Onneks mulla on täällä lähellä mua toinen kaveriporukka koska muuten oisin ihan murtunut ja avuton. Moon niin riippuvainen toisista elävistä olennoista, harmikseni. Kai. Ehh..

Keskiyön innostukset, maalasin pelkillä käsilläni ja se oli tuskaa ~

Huomenna äiti rakkaani tulee sitten tänne näin ja yhdessä etsimme erilaisia asuntovaihtoehtoja täältä. Toivottavasti löytyy joku kiva että saisi senkin pois alta ~ Sen jälkeen sitten Kkeen kanssa menemme äitini mukaan kaupunkiin missä perheeni asuu. Ollaan siella sen joku viisi ihmeellistä päivää ja tulemme sitten takaisin tänne. Uudestaan menen sinne sitten ensi kuun lopussa, kun on yksi työkeikka äidin ja hänen miesystävän kanssa. Saanpahan edes vähän rahaa tässä kesällä, etten sitä ole täysin laiskotellut. Kyllä mie varmaan töitä teen tälläkin reissulla mutta en varmaan kuitenkaan otsa hiessä. Tai jotain sinne päin.

Hmm, tämä tais sitten olla tässä. Mie oon aina väsynyt kun olen kipeäkin vielä niin anteeksi jos on vähän sekava teksti. Aivan, jos oikeasti kiinnostaa lisää tai paremmin mitä teimme juhannuksena niin yksi porukassamme kuvasi video matskua jonka löytää youtubesta. Sanonpahan vaan että video sisältää sitten tyhmiä juttuja (tupakanpolttoa ja alkoholijuomia jne en nyt tiiä kuinka herkkää porukkaa minun blogia lukee) sun muuta mitä nyt muutkin tekee kun meitä nyt oli sen yhdeksän kappaletta, suurin osa täysi-ikäisiä... Mutta tosiaankin, hyviä päivänjatkoja tai hyviä unia, milloin itse luetkaan tätä ~

Se autojono ~ Ehehe ~

 It's me ! Ja siinä näkee myös vähän sitä meidän teltta systeemiä ~

Mystisen retkikeittimen sytyttämistä ~ 

Lähtöpäivänä jotain meidän tavaroita ~

Väsyneenä mutta nyt tyytyväisenä sain kirjoitettua blogiini vihdoinkin kun sairaus on minua pitänyt niin väsyneenä että en ole pahemmin jaksanut tehdä mitään. Nielaisen ja yritän kostuttaa kuivaa kurkkuani johon sattuu kuitenkin ja tuhahdan että tarvisin vettä. Tarkistan vielä nopeasti kirjoitukseni ja säpsähdän pienesti kun facebookkiin tulee ilmoitus. Taustalla soi Linkin Parkin BURN IT DOWN ja päätän, että nyt voisin lopettaa, hakea vettä ja mennä vain nukkumaan.

Parempi

Nyt kun olen saanut rauhassa ajatella asiaa ja oikeastaan saanut jutella muutamien henkilöiden kanssa, on parempi olo. Mie vaa ajattelen tai ajattelin liikaa. Taas.

Heipparallaa sinne ruudun toiselle puolelle. Toivottavasti on ollut mukava päivä. Koska minulla on ainakin parempi olla. Ei voi mitään jos ei pääse sinne minne haluaa, mutta turha siihen on takertua. Tottakai minua harmittaa kovasti mutta oma oli motivaationi korottaa numeroita. Ehh.. Se tekstiili- ja vaatetusala kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta sitten lukion jälkeen. Nyt kun se paikka on sitten varmistettu, ei tarvitse kouluasioita niinkään paljoa stressata. Ja rakas äitini tulee ensi viikolla tänne kaupunkiin hoitamaan asuntojuttuja kanssani. Yay, saa senkin sitten pois alta ~

Tänään olin sitten kaupassa ostamassa juhannus reissua varten ruokaa minulle ja Kkelle. Rahaa siihen sitten menikin 50 euroa. Ainakin on syötävää juhannukseksi ! Yksi ihmeellisen kivoista asioista mielestäni on pakkaaminen. En tiedä miksi, mutta tykkään siitä loppupelissä vaikka olisinkin että "emmäää jaksa pakkaa aarrggh hitto missä ees se paita on, ei, nyt, äwgh!". Illalla sitten pakkaamista ja tavaroiden ja ruuen lajittelua, että mikä menee minnekkin ja milloin mikäki avataan ettei mene pilalle. Nyt sitten en saa kunnolla unta, kun huominen jännittää kovasti... Tälläisen pienen tekstin nyt saitte ennen juhannusta ~ Olkaa varovaisia juhannusaattona ja pitäkää ittestänne huolta !

Huokaisen hiljaa ja naksautan tottumuksesta oikean käden peukaloa. Kirjoitin tämän tekstin puhelimella ja peukaloni ei oikein tykkää jos kirjoitan liian paljon. Hymähdän hiljaa ja päätän, että jos en unta saa niin voisin edes lepuuttaa silmiäni.

Opiskelupaikka = ?

Kuinka vaikeaa voi olla muka soittaa tuntemattomaan paikkaan kuulemaan tuomion asiasta, joka vaikuttaa sinun elämään hyvin paljon ? Ihan saatanan vaikeaa.

Terve vain sinne ruudun toiselle puolelle. Uskon, että tiedätte sen ihan kamalan jännityksen kun pitää odottaa tuloksia yhteishausta. Jos ette tiedä, tuutte sitten tulevaisuudessa kokemaan sen luultavemmin. Tai sitten ootte tosi itsevarmoja tai teitä ei kiinnostanut yhtään. Mie jo viime vuonna sain kokea sen pettymyksen, kun en päässyt minne halusin, en päässyt minnekkään itseasiassa. Olisin päässyt lukioon, jos vain olisin pitäny puoleni ja jankannut että tahdon sen ekaksi vaihtoehdoksi. Meiän sen hetkisen opon mielestä miun ei kannattaisi tuhlata pisteitä sillä, että laitan lukion ekaksi koska hän oli sillee "Let's face it, sun keskiarvol ei pääsis lukioon luultavemmin tuol isos kaupungis". Sain sitten tietää että olin yhteen lukioon varasial 7 koska se oli miun toka vaihtoehto ja sinne pääs viis varasialt. Ei vituttanut, ehei.

Joten loppupelissä päädyin tämän kaupungin kymppiluokalle. Kymppiluokalla käydään läpi koko yläasteen asiat yhdessä vuodessa ja sinun tarkoitus olisi sitten korottaa numerita. Jippii, todella raskasta hommaa se on. Sitten vielä kun juuri muutin tähän kaupunkiin, melkein tuntematta ketään. Eli piti hommata uuden sosiaalisen elämän. Epäonnistuin sen verran tänä lukuvuonna, että korotin vain yhtä numeroa. Mutta sentään valmistuin sieltä ihan hyvin mielin. Ja olen löytänyt aivan korvaamattomia ystäviä täältä. Hyvä me luuserit !

Kuitenkin, tämän tuomionviikon, yhteishaun tuloksista jännityksellä odottamisen joudun kokemaan uudestaan. Pitäisi soitella opiskelupaikkoihin ja kysellä, että olenko päässyt sinne tai monentena varasijalla olen. Kirjeen kanssa kun tuli vähän ongelmia ja olen unohtanut kokonaan että olenko pistänyt tämän kaupungin ystävän osoitteen vai ihan oman osoitteeni joka on sitten parin sadan kilometrin päässä. Monet ystävät sanovat minulle että kannattaa äkkiä soittaa ettei olisi liian myöhäistä. Mutta en pysty siihen kunnolla. Minua ahdistaa koko asia, pelottaa taas se, etten pääse minne haluan. Inhoan sitä, kun sinun täytyy pysyä pokkana siellä luurin toisella puolella kun sinulle kerrotaan että valitettavasti et ole päässyt tänne opiskelemaan. Opiskelupaikan saaminen on minulle tällä hetkellä tärkeää. Muut kääntelevät päätä ihmeissään ja sanovat ettei se soittaminen niin iso asia ole, kyllä mä pystyn siihen. Mutta tällä hetkellä ahdistaa aivan perkeleesti. Haluaisin vain käpertyä nurkkaan peiton ja tyynyjen kera ja itkeä siellä.

Kohtaus eräästä mangasta "Deadman's Wonderland"

Opiskelupaikka myös määrittää minulle sen, että mistä rupean sitten asuntoa etsimään. Viime vuonna pärjäsin hyvin kun opistollamme oli asuntola, jonne sitten menin. Mutta tänä vuonna ei ole sitä vaihtoehtoa. Tarviten virallisen osoitteen tähän kaupunkiin, että saisin erilaisia palveluja ja niin edes päin täältä. Ärsyttäviä asioita olen joutunut pohtimaan jo pari kuukautta. Ja stressaan niistä aivan kamalasti. Päälle vielä sitten muut henkiset heikkoudet ja siitä sitten saadaan yhteensä tämä epätasapainossa taas oleva olento. Onneksi minulla on edes jonkun verran muita tukemassa minua. Vaikka he eivät aina edes osaa tai tajua mistään mitään. Mutta arvostan todella paljon jo sitä, että he jaksavat tätä minun valitusta ja henkisiä melt downeja.

~ asuntolaelämää + yks ihana otus ~


Tätä kirjotellessa yritin kerätä rohkeutta ja uskaltaa soittaa koulujen perään. Minun onnekseni sitten uskalsin loppupelissä soittaa yhteen paikkaan, juuri siihen minne todella, TODELLA kovasti tahtoisin. Ala huulta purren odotan ja kuuntelen mitä keski-ikäinen mies minulle kertoo puhelimessa ja tunnen kuinka iso möykky nousee kurkkuuni ja silmiä kirvelee. Ei saatana, ei hitto...

En päässyt lukioon, koska lukuaineiden keskiarvo on vaivaiset 7.17. Olen kai jollai varasijalla mutta en saanut kovinkaan selkoa siitä mitä minulle kerrottiin. Olen hyvin pettynyt. Itseeni. Olen ollu kymppiluokalla missä oli mahdollisuus korottaa numeroita, mutta eeih. Vihasuru pyörremyrskyä sisällä pidätellen, sentään pääsin jonnekkin. Vaatetus- ja ompelualalle. En kyllä yhtään tiedä että mitä nyt teen mutta tämän päivän stressailut saisi kyllä riittää. Pitäsi käydä kaupassa kuitenkin kun torstaina on lähtö mahtavien tyyppien kanssa juhannusta viettämään kolmeksi päiväksi ihme paikkaan. Sekin jännittää kyllä. Mitäköhän minun pitäisi nyt siis tehdä... Kyllä tämä järjestyy, tiiän, mutta stressaan turhia ja ajattelen liian laajasti erilaisia vaihtoehtoja mitä voisi käydä. Äh, sen verran ajatukset nyt harhailee että unohdin kokonaan mitä kirjoittaa. Tää tais olla tässä. Ensi kertaan sitten ~ 

~ Beginning

Heippa kaikki siellä ruudun toisella puolella !

Minua kutsutaan täällä päin Riniksi, mukava tutustua, ellet minua jo luultavemmin tuntenut. Olen nuori ihmisen alku, joka oleskelee tällä hetkellä suurimmaksi osaksi Varsinais-Suomessa. Päätin tässä lähiaikoina aloittaa uudelleen blogin kirjoittamisen, kiitos muutamien henkilöiden, jotka kyselivät miksen enään kirjoita mitään. Noh, kiitos teille, sain inspiraatiota ja vähän intoa taas aloittaa tämän ei-niin-ihmeellisen homman, jota kuitenkin on kiva tehdä ~

Tässä minä, kukkuluuruu ~

Aion kirjoittaa kuulumisiani ja erilaisia ajatuksiani tänne. Eli jonkin sortin lifestyle-blogi tämä on. Kirjoitan milloin sattuu, riippuen mitä minulle tottakai tapahtuu. Tällä hetkellä isoimmat aiheet elämässäni on uusi opiskelupaikka ja oman asunnon hankkiminen, sekä kaiken ihmeellisen turhan stressaamisen välissä myös hauskanpidon pitäminen. Olen sellainen ihmeellinen henkilö, joka usein yliajattelee monen asian ja stressata niistä sitten oikein kovasti. Joten tämmöisen blogin pitäminen auttaa minua vähentämään kyseistä stressiä. Ja muualla asuvat ystäväni pääsevät paremmin lukemaan minun kuulumisia.

Olen avoin henkilö, yritän tulla toimeen kaikkien kanssa, vaikka minua hyvin helposti rupeaa ahdistamaan erilaiset tilanteet. Olen hyvin harhaluuloinen mutta yritän parhaani mukaan olla kuuntelematta kyseisiä ajatuksia. Pidän eläimistä todella paljon ! Harrastan cosplayta ja coneissa käymistä. Tykkään piirtää, tanssia, laulaa ja sun muuta ilmasutaitoon ja kulttuuriin liittyen, heh. Tykkään kuunnella musiikkia, myös pelailla erilaisia pelejä erilaisissa konsoleissa ja olen valitettavasti addiktoitunut sosiaaliseen mediaan. Ehh...

Ugh, ompas tämä aloittamin hyvin tönkköä. Kuitenkin, tämmöisen alku-ihme-esittely-tekstin sain tehtyä, olkaa hyvä ~ ! Mie myös hyvin usein laittelen kuvia jokaiseen postaukseen, jotka suurimmaksi osaksi on itse ottamia, ellei mainita toisin... Tuota noin, niih... Joo, tää tais olla sitten tässä ~

Tässä yksi ihanuus ~ heart ~

Huokaisen syvään, kun vihdoin olen saanut kirjoitettua edes jotain tähän uuteen blogiin. Minulla ei ole mitään hajua miten tämä tulee etenemään mutta toivon että edes jonkinlaista innostusta taas tulisi tähän harrastukseen.