Hupsista

Ohho, tämä kesä on kohta vain muisto mielessämme. On ollut aika paljon asioita mitä on pitänyt hoitaa ja jotka on vienyt sitten aikaani ja mieltä. Olen tyystin unohtanut kaiken sen tekemisen aikana kirjoittaa tännekkin jotain rakentavaa, anteeksi siitä.

Hei sinä siellä ruudun toisella puolella ! Ensinnäkin, tästä tulee varmasti aaika pitkä postaus ~ Että 'varoituksen sananen'. Otetaan vaikka tyttöjen ilta ensimmäiseksi asiaksi esille. Oli muuten aivan mahtavaa! Tapasimme keskustassa ja sieltä päätimme mennä Raxiin syömään. En ole Raxissa käynyt moneen vuoteen, joten 'uusi' kokemus sekin. Siinä sitten olimme varmasti puolitoista tuntia, kun innostuttiin juttelemaan ties mistä asioista. Vähän ei-niin-mukavistakin. Sainpahan tietää jotain, mistä en tykännyt yhtään ja se tottakai lannisti mieltäni aika paljon. Koitin kuitenkin unohtaa koko asian ja sieltä sitten menimme yhdessä kauppaan. Ostimme tortilla-tarvikkeita iltapalaksi ja suuntasimme kuonomme yhden neitokaisten kotiin. Siellä taas juttelimme ties mistä kaikesta, elokuva pyörien taustalla. Parit me korkattiin ja ruvettiin pelaamaan party Aliasta, johon kuitenkin kyllästyimme hyvin nopeasti. Jutteleminen taisi olla pääaktiviteettimme silloin. Huvittavaa ~ Lauloimme illemmalla sitten Singstaria ja yhtäkkiä innostuttiin sitten tekstailemaan omien jätkien kanssa. Me neljä tyttöä kun satumme olemaan parisuhteessa jätkien kanssa jotka ovat keskenään olleet ystäviä jo pitkään. Pidempään tunteneet keskenään, kuin me. Tytöt tutustuivat keskenään jätkien kautta oikeastaan. Ja se on tämä meidän pieni pariskuntaryhmä. Aamulla sitten olin ensimmäinen kenen kyyti tuli ja sanoimme heipat. Oli todella mukava ensimmäinen tyttöjen ilta ~ Seuraavaa sitten odotellessa.

Singstar ja hyvä seura ~

Toinen puheenaiheeni voisi sitten olla tuo viiden päivän työ, josta puhuin aikaisemminkin. Matkasin yksin täältä 'kotikaupunkiin' missä äiti, veli ja äidin miesystävä asuvat. Olihan se mielestäni ihan tyhmää mennä yksin sinne koska en yhtän viihdy yksin. Mutta ei ollut järkevää että rakkaani tulisi mukaan myös kun parin päivän päästä sitten oli se työkeikka, jonne hän ei päässyt mukaan. Joten yksin 'kotiin'. Tosiaankin, tämä työkeikka oli siis se, että myimme ruokaa Metsäfestivaaleilla ~ Koitan tiivistää jotenkin tätä, ettette ihan kyllästyisi. Maanantaina siis saavuin 'kotiin' ja ajattelin että saisin levättyä vähäsen. Tiistaina miulle ilmoitetaan että työt alkaa jo nyt koska kärry ja auto pitää pakata. Peruutin sitten treffailuni kavereiden kanssa koska luulin että koko päivä menee töihin, mutta loppupelissä en tehnyt mitään muuta kuin leivoin sämpylöitä ja siivosin vähän vaunua. Rakkaaseen yritin pitää yhteyttä mutta hän vaikutti niin kiireiseltä, ni ei paljoa keretty jutella. Sainpahan katsottua Orange is the new black - sarjaa. On muuten tosi hyvä! Keskiviikkona sitten pakattiin auto ja lähdimme ajamaan kohti Mäntyharjua, missä Metsäfestivaalit pidettiin. Oli kuuma ja minua jännitti kovasti. Paikalle päästyämme rupesimme nostamaan telttoja sun muita katoksia siihen ruokakärryn viereen. Tässä vaiheessa en saanut kunnolla jutella kullan kanssa ja minua harmitti se todella kovasti. Hän kun sattuu olemaan aika iso vaikutus mielialaani sun muuta. Torstaina sitten pikku hiljaa asiakkaita tuli, festari alkoi kunnolla vasta perjantai iltana. Kultarakkaani on ystävien kanssa viettämässä aikaa, eli ei taaskaan ollut aikaa jutella kanssani ja minä tyhmänä en uskaltanut pahemmin lähetellä viestejä, koska pelkään hyvin paljon sitä että hänen kaverit pyröittelisivät silmiä ja olisi ihan "eikö toi muija osaa yhtää jättää sua rauhaa?". Asia ei kuulemma olisi haitannut rakastani jos olisin lähetellyt viestejä. En kyllä tajunnut sitä silloin.

Päälavan edessä oleva 'tanssilattia'

Stressasin hyvin paljon töitämme mutta kyllä se siitä lähti sitten käyntiin. Minulla oli yllättävän paljon vapaa-aikaa jonka sitten vietin siinä, että pyörin ympäri festaria tutkimassa eri kojuja ja lavoja. Järjestelmävalvojat sitten päättivät kaikki, että tulee meiän kojuun syömään, mikä oli kivaa. Siinä niiden kanssa juteltiin ja vitsailtiin. Perjantai-ilta lähti käyntiin ja porukkaa oli. Vieläkin rakkaani kanssa ollaan hädin tuskin tekstailtu ja tämä asia sai minut ihan alakuloiseksi. Minulla oli iso ikävä sun muuta, mutta mitään viestiä ei heru häneltä. Kuulemma oma vikani, kun en itse viestiä lähettänyt. Siitä sitten nukkumaan neljän aikoihi yöllä. Herään uudestaan siinä kahdeksan aikoihin, kun teltassa tulee niin kuuma aamulla. Eli nukuin huonosti koko tapahtuman ajan. Päivä meni todella hitaasti ja minua rupesi masentamaan kun ei minuun pidetty yhteyttä ja tytöt yhteisessä chätissä puhuu siitä kuinka koko porukka menee viettämään iltaa erään kaverin luokse ja minä olen ainoa, joka ei pääse mukaan. Tottakai siinä ulkopuolinen olo tuli, kun se valmiiksi oli siellä takaraivossa sen asian takia, minkä kuulin tyttöjen illassa. Aika vierähti ja oli taas ilta. Järkkärit kävi syömässä ja minä olin ihan sadface, kun tytöt lähettelevät kuvia ja videoita minulle kuinka hauskaa heillä on siellä... Yksi niistä järkkäreistä huomasi alakuloisuuteni ja sanoi, että voisin lähteä kiertämään hänen kanssa nyt näin yöllä ympäri festaria. Kun en saanut lähteä ilman ketään koska äitirakas oli aivan suunnttoman huolissaan, että mitä jos joku nappaa minut, syöttää huumeita sun muuta ymmärrettävää äitihuolia. Joten lähdin kiertämään järkkärin kanssa tapahtumaa ja voi että ! Metsäfestivaali on älyttömän kaunis ja lumoavan näköinen yöllä ! Kaikkialla on valoja ja siellä kun oli viisi eri lavaakin. Puiden luona oli erivärisiä valoja ja kaiken näkösiä maalauksia siellä sun täällä. Pääsin myös tapahtuman päälavalle ottamaan kuvia ! Ai että se piristi mieltäni! Hetken töitä tehdessä menin sitten nukkumaan.

Päälavalta otettu kuva ~

Lauantai päivä saapuu ja sunnuntaina lähdemme sieltä sitten pois. Koko festarin aikana ei pystynyt käymään kunnolla suihkussa ja siellä oli yleiset lootavessat. Yök. Sain uuden paidan ostettua josta olin aivan innoissani. Halusin myös yhden aivan ihanan hupparin mutta se maksoi niin paljon, että oli pakko jättää se sinne. Lauantaina töitä töitä enkä kovinkaan jaksanut lähteä kiertämään enää. Noh, kyllähän se jätkä vihdoin lähetti miulle viestiä. Olin jo kerennyt masentuneista ajatuksista itkeäkkin öisin. Semmoinen minä vain olen, yliherkkä ja harhaluuloinen, varsinkin kun stressaan eri asioista. Vähän ärrin murrin tekstaamista oli, mutta puhuimme sitten puhelimessa ja tuli helpottunut olo. Pian oli taas ilta ja totesin, että minun apua ei niin paljoa tarvita, kun mitä olin käsittänyt ennen festaria. Miulle sanottiin, että jos haluan, niin voin mennä tanssimaan tuonne. Yksi äidin miesystävän ystävistä oli töissä ensiapupuolella ja hänelle tuli kohta tauko. Hän oli semmoinen todella mukava henkilö, joka tykkää ravettaa todella paljon, joten tottakai hän tauon aikana tahtoi mennä tanssimaan ja minä halusin mukaan. Ai että se oli ihanaa ! Heti huomasi että kyseessä on psytrance-festivaali. Ihmiset tanssivat eri tavalla, kuin mihin on useammin tottunut. Stamppaamista siis, ei pelkkää lantion heilutusta jossain baarin tanssilattialla. Suurin osa kävijöistä kun olivatkin semmoisia hippimäisiä, maanläheisiä ihmisiä. Pari tuntia tanssittiin ja sitten palasin takaisin töihin. Siitä sitten nukkumaan ja onkin sunnuntaina, jolloin puramme tavaramme ja lähdimme sieltä. Yksi ihana asia mitä heti ekana sain kokea, oli ihanan virkistävä suihku. Oli kyllä semmonen olo sen jälkeen ku olis ollu taivaassa. Ja se oma vessa. Ahh.

Lisää kuvia päälavasta, eri näkökulmasta ~

Minun olisi pitänyt vasta perjantaina päästä takaisin kaupunkiin, jossa asuskelen nyt. Mutta ninjailemalla päätin kullan isosiskojen kanssa yllättää hänet ja tulla jo tiistaina kotiin ! Tosiaankin, ennen festaria sain sähköpostia että minulle on tarjottu asuntosopimus ! Solukaksio suhtisen lähellä keskustaa. Aivan mahtavaa ja sopimukset kirjoitettiin heti festarin jälkeen kun he suostuivat onneksi postittamaan sen. Sen takia pääsinkin aikaisemmin tulemaan tänne. Kolme ja puol tuntia yksin bussissa. Ugh. Tänne päästyäni jätkäni on taas ulkona kavereiden kanssa ja siinä ny kerkes tulemaan taas alakulonen olo. Mutta se oli nopeasti ohi, kun tajusin että hän on nyt matkalla kotiin. Oisittepa nähneet hänen ilmeensä ! Juoksin hänen huoneesta halaamaan häntä ja hän säikähti kunnolla. Sitten kultani otti minut syliini ja sulki oman huoneen ovensa saman tien kun äitinsä ja siskonsa rupesivat kikattelemaan "Noh, oliko kiva yllätys?". Ai että se teki minullekkin hyvää nähdä hänet tuon sekavan viikon jälkeen ! Kaksi päivää sitten sain vihdoin selvitettyä muut asuntoasiat ja sain avaimen ! Eilen veimme sinne lähes kaikki tavarani ja jännittää muuten aivan perkeleesti.

Tuitui ihanuus vähän pelleili 'wnb malli-ilmeellä' <3

Siellä asunnossa tosiaankin minun lisäksi asuu joku muu. En tiedä kuka enkä nyt toisen kerran kun kävin, törmännyt häneen. Ainoa asia mitä tiedän on, että hän on tyttö ja sukunimi on Repo. Toivottavasti on oikein mukava tyttönen. Tänään olisi sitten tarkoitus mennä viettämään viimeisempiä kesäpäiviä viikonlopuksi yhden kaverin mökille. Maanantaina alkaa sitten koulu. Minulla tosiaankin alkaa siellä tekstiili- ja vaatetusalan puolella. Jännittää tavata uusia ihmisiä täysin uudessa koulussa. Onneksi minulla on kultani vieressäni koska muuten sekoaisin ihan täysin. Ajattelisin liikoja vain ja stressaisin ihan hulluna. Hänelläkin alkaa koulu maanantaina ja aijomme sunnuntaina viettää ensimmäisen yön uudessa kämpässäni sitten. Sekin jännittää, äwäwäwäw ! Kaikki jänittäää aivan hemmetisti ~ ! Pitäisi vielä hakea eri tukia, uusia passini ja tehdä muuttoilmoitus. Uwgh, toivottavasti muistan tehdä nuo ennen kuin on 'liian myöhäistä'.

Yksi kerta ystävän mökiltä kun vietimme iltaa ~

Huhhu... Kohta on kesä tosiaankin ohi. Kaikkea on sinänsä kerennyt tapahtumaan mutta toisaalta en pahemmin ole tehnyt mielestäni mitään kunnollista asunto, koulu ja työn lisäksi. Tottakai tuli kauhean haikea olo kun tajusin tossa tiistai iltana kun tulimme vahtimasta rakkaan yhden isosiskon pupuja, että kesä on ihan just ohi. Se meni siinä. Niin äkkiä, tajuamattani. Eihän miulla ollutkaan kesäfiilistä yli puoleen kesään asti varmaan, joten se selittää aika paljon. Mutta silti. Yleensä kesän loputtua miulle tulee semmoinen olo, ihan kuin uusi elämä alkaisi. On käynyt jo ainakin kolme vuotta peräkkäin niin, että kesän aikana tai siinä lähiaikoina tapahtuu jotain elämääni kääntävää, että melkein on joutunut aina aloittaa elämä niin sanotusti uudelleen. Eikä tämä kesä ole poikkeus. Uusi asunto, uusi koulu, uudet tuttavat ja uudet haasteet sekä kokemukset ! Pitää vaan mennä virran mukana... Ei miulla täl kertaa mitään muuta, nähkyilee seuraavassa postauksessa sitten, kiitos ajastanne.

Meikäläinen vain

Suoristan selkääni vihdoin kun tätä kirjoitin. Kello on jo niin paljon että pitäisi mennä nukkumaan. Haukottelen ja tunnen kuinka päätäni huimaa ja mahan pohjasta ottaa. Pitäisi syödä ensin varmaan. Rakkaani on kerennyt jo sammuttamaan oman tietokoneesa. Muistan että jääkaapissa on kanakolmioleipä minulle ! mahtavaa, hotkaisen sen vain nopeasti ja sitten nukkumaan. Pörrötän vähän hiuksiani ja vilkaisen äkkiä vielä kirjottamaani tekstiä. Hups, siitä tuli pitkä, kuten varoitinkin alussa. Hehheh...

Yökirjoittaja

Aijai kun oon ollu laiskalla tuulella. Ei huvita tehdä yhtään mitään mutta sehän olisi loman hukkaan heittämistä, vai?

Heippa hei ruuduntoiselle puolelle ! Nyt kun en, yllätys yllätys, saa unta, niin päätin että voisin kirjoittaa tännekkin jotain. Ehh.. Tällä hetkellä masuun sattuu aivan hirmuisesti ja syytä en tiedä... Mie en saa unta luultavasti sen takia, kun nyt olin menossa nukkumaan niin yhtäkkiä sain kauhean inspiraation suunnitella cossejani. En mie ku vain päässä ajatellut erilaisia tapoja stailata peruukkia tai miten voisin sen vaateosan tehdä sittenkin, blah blah. Olisihan se ihan jees, jos saisin jotain aikaseksi mutta rahatilanne on, mitä on. Liputkin pitäisi tilata ja kaksi peruukkia.. Rahaa pitäs saada kyl nyt tän kuun lopussa ja se olisikin aivan ihanaa, jos saisin tarpeeksi rahaa hoitaa nuo asiat pois alta ! Kun kerta tämä cosplay-harrastus on yllättävän tärkeä minulle, vaikkain into välillä lopahtaa ihan kunnolla.

Meow, tai jotain ~

Oli muuten tosi kivaa käväistä 'koti'kaupungissani tuossa viikko sitten. Sain tärkeän ihmisen tapaamaan toisia tärkeitä ihmisiä minulle ja olen iloinen, että he ainakin vaikuttivat tulevan tosi hyvin toimeen, wohoo ~ Tosiaankin ennen reissua äityli rakas oli käväisemässä täällä ja kävimme katsomassa pari paikkaa ja saatiin tehtyä lomakkeita jotka tällä hetkellä odottavat jonossa. Jännittää todella paljon se, että miten nyt sitten käy... Saatan myös vaihtaa osoitteen suoraan tänne, missä tällä hetkellä majailen, jos hyvää asuntoa ei löydy. Hauskinta oli ehkä se, että idea ei ollut lähtösin minusta vaan tämän talon asukkaista. Aww, sanon minä ~

Bussissa istumista, takasin tulo matka ~

Mitäs sitten, tässä olen jopa ottanut vähän aurinkoa ja käynyt pari kertaa uimassa ! Oli aivan ihanaa mennä porukalla yleiselle rannalle pelaa lentopalloa ja käymää uimassa muutaman kerran. Mielestäni ihanempaa oli kyllä se, kun menimme erään kaverin luokse tekemään porukalla tortilloja ja uitiin uima-altaassa. Pelattiin pallopelejä ja käytiin myös saunassa. Se oli sitä kesätunnetta ~ Minulta kun tuntuu menevän tämä kesäloma ihan sivuun, ei ole pahemmin tuntunut siltä, että olisi kesä. Kävin tänään myös elokuvateatterissa pitkään aikaan ja oli muuten ihana leffa; How to train your dragon 2 ~

Tämän katon alla asuvia elukoita ♡ ~

Ajattelin, että voisin leikata otsahiukset. En kyllä tiedä sopisiko ne. Muutenkin kun nuoren näköiseltä osaan näyttää. Lauantaina on kans miun ensimmäinen sovittu 'tyttöjenilta'. Hassua, tuumin minä mutta hauskaa siitä pitäisi tulla ~ Anteeksi muuten tönkön kirjoituksen ja kirjoitusvirheiden määrää, kirjoitan tämän kaiken puhelimellani kun läppäriä en viittinny avaa etten herättäisi tuota vieressä nukkuvaa mussukkaa. Ehh...Eipä meikäläisellä muuta taida olla. Hyviä päivän jatkoja teillekkin ja törmäämme seuraavassa tekstissä ~

Lapsuudenystävän lähettämä snspchat, älyttömän ihana ~

Kiemurtelen epämääräisesti sängyssä. Äskön jokin ötökkä oli kiivennyt kättä pitkin ja säikähdin sitä älyttömästi. En voi sietää sängyssä olevia ötököitä. Koko aika tätä tekstiä kirjoitellessa voin vaikka vannoa, kuinka vainoharhaisuuden takia tuntuu että koko aika ympäri vartaloani kipittäisi joku. Kumppanini vaihtaa asentoa unissaan. Voi kunpa minäkin saisin unta, huomenna on aikainen herätys...

Juhannuksen viettoa

Huhhu, olipa reissu ja tulin sitten kipeeksi sen jälkeen. Ei kiva, aika lailla asioita mitä piti hoitaa vielä alta pois juhannuksen jälkeen. Mutta kyllä se siitä. Ai juu, suurin osa kuvista päätän nyt pistää sitten vasta postauksen loppuun ~

Ohoi otukset siellä ruudun toisella puolella ~ Miun juhannus meni.. Ihan hyvin. Mentiin porukalla telttailemaan yhteen alueeseen jonne kuitenkin etukäteen piti ostaa niin sanotusti liput. Matkalla kyseiseen paikkaan, tuli vastaan ihan mukava lautta-auto-jono-juttu. Ei me kyllä kauaa jouduttu jonottamaan, joku 45 minuuttia. Mutta kuitenkin. Teimme kyl aivan hauskan telttasysteemin ! Meillä oli neljä telttaa jotka laitettiin kaikki sillai suuaukot niin sanottua keskikohtaa kohden, jonka yläpuolelle sitten laitoimme pressun. Pressu oli naruilla puiden ympärille sidottu ja keskelle laitoimme viltteja ja tuolit. Se oli kuitenkin aika pieni tila, mutta tosi mukava. Juhannus aattona siellä sitten oli kaksi DJ'tä soittamassa hyvää musiikkia jonka tahtiin minä ainakin tykkäsin tanssia ! Me lähettiin jo torstaina päivällä ja meidän piti olla sunnuntaihin asti. Mutta tultii siihe tulokseen että ei helvetti, ei siellä jaksa olla sitä lauantaita ku DJ't on vaa perjantaina. Joten lähdettiin sitten melkein heti kun herättiin ja saatiin purattua meidän todella kiva telttasysteemi. Eiku vain kaverin tila-autoon vaan ja matka takaisin sitten ihmisten ilmoille. Lauantaina vietettiin iltaa sitten vielä kaverin luona mutta sentään päästiin yöksi kotiin. Kun heräsimme, tsädäm, olimme nukkuneet huikeat 14 tuntia ! Huhhu ja tässä vaiheessa tajusin, että olen tainnut tulla kipeäksi. Well, shit.

Ei tässä kummempia sitten, juhannuksena yksi ystävätukipilari kaatus. Oletin että oisin voinut tuon viikonlopun pärjätä ilman draamaa mutta olin väärässä. Sain ystävältä puhelun juhannuksen aikana ja mitä sieltä tulee? Syyttämistä jostain turhasta, haukkumista ja hyödyllisyyteni kyseenalaistamista. Ei kivaa, ei yhtään. Se on sitten tässä vaivannun koko aika mieltäni, enkä yhtään tiedä mitä tehdä. Tai, tavallaa tiedän mutta en uskalla tehdä mitään. Pelottaa, että se kaveripiiri sitten päättää tuon asian takia sulkea minut kokonaan pois kun he ovat tuon toisen puolella. Vaikkei edes minun puolta olla kuultu ja niin edes päin. Kyllä mä yhden kanssa ainakin olen uskaltanut jutella ja kuulla lisää asioita ja minun helpotukseksini hän ei ainakaan ole minua ruvennyt hylkimään. En sitten tiiä muista tyypeistä. Huhhuijaa. Onneks mulla on täällä lähellä mua toinen kaveriporukka koska muuten oisin ihan murtunut ja avuton. Moon niin riippuvainen toisista elävistä olennoista, harmikseni. Kai. Ehh..

Keskiyön innostukset, maalasin pelkillä käsilläni ja se oli tuskaa ~

Huomenna äiti rakkaani tulee sitten tänne näin ja yhdessä etsimme erilaisia asuntovaihtoehtoja täältä. Toivottavasti löytyy joku kiva että saisi senkin pois alta ~ Sen jälkeen sitten Kkeen kanssa menemme äitini mukaan kaupunkiin missä perheeni asuu. Ollaan siella sen joku viisi ihmeellistä päivää ja tulemme sitten takaisin tänne. Uudestaan menen sinne sitten ensi kuun lopussa, kun on yksi työkeikka äidin ja hänen miesystävän kanssa. Saanpahan edes vähän rahaa tässä kesällä, etten sitä ole täysin laiskotellut. Kyllä mie varmaan töitä teen tälläkin reissulla mutta en varmaan kuitenkaan otsa hiessä. Tai jotain sinne päin.

Hmm, tämä tais sitten olla tässä. Mie oon aina väsynyt kun olen kipeäkin vielä niin anteeksi jos on vähän sekava teksti. Aivan, jos oikeasti kiinnostaa lisää tai paremmin mitä teimme juhannuksena niin yksi porukassamme kuvasi video matskua jonka löytää youtubesta. Sanonpahan vaan että video sisältää sitten tyhmiä juttuja (tupakanpolttoa ja alkoholijuomia jne en nyt tiiä kuinka herkkää porukkaa minun blogia lukee) sun muuta mitä nyt muutkin tekee kun meitä nyt oli sen yhdeksän kappaletta, suurin osa täysi-ikäisiä... Mutta tosiaankin, hyviä päivänjatkoja tai hyviä unia, milloin itse luetkaan tätä ~

Se autojono ~ Ehehe ~

 It's me ! Ja siinä näkee myös vähän sitä meidän teltta systeemiä ~

Mystisen retkikeittimen sytyttämistä ~ 

Lähtöpäivänä jotain meidän tavaroita ~

Väsyneenä mutta nyt tyytyväisenä sain kirjoitettua blogiini vihdoinkin kun sairaus on minua pitänyt niin väsyneenä että en ole pahemmin jaksanut tehdä mitään. Nielaisen ja yritän kostuttaa kuivaa kurkkuani johon sattuu kuitenkin ja tuhahdan että tarvisin vettä. Tarkistan vielä nopeasti kirjoitukseni ja säpsähdän pienesti kun facebookkiin tulee ilmoitus. Taustalla soi Linkin Parkin BURN IT DOWN ja päätän, että nyt voisin lopettaa, hakea vettä ja mennä vain nukkumaan.

Parempi

Nyt kun olen saanut rauhassa ajatella asiaa ja oikeastaan saanut jutella muutamien henkilöiden kanssa, on parempi olo. Mie vaa ajattelen tai ajattelin liikaa. Taas.

Heipparallaa sinne ruudun toiselle puolelle. Toivottavasti on ollut mukava päivä. Koska minulla on ainakin parempi olla. Ei voi mitään jos ei pääse sinne minne haluaa, mutta turha siihen on takertua. Tottakai minua harmittaa kovasti mutta oma oli motivaationi korottaa numeroita. Ehh.. Se tekstiili- ja vaatetusala kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta sitten lukion jälkeen. Nyt kun se paikka on sitten varmistettu, ei tarvitse kouluasioita niinkään paljoa stressata. Ja rakas äitini tulee ensi viikolla tänne kaupunkiin hoitamaan asuntojuttuja kanssani. Yay, saa senkin sitten pois alta ~

Tänään olin sitten kaupassa ostamassa juhannus reissua varten ruokaa minulle ja Kkelle. Rahaa siihen sitten menikin 50 euroa. Ainakin on syötävää juhannukseksi ! Yksi ihmeellisen kivoista asioista mielestäni on pakkaaminen. En tiedä miksi, mutta tykkään siitä loppupelissä vaikka olisinkin että "emmäää jaksa pakkaa aarrggh hitto missä ees se paita on, ei, nyt, äwgh!". Illalla sitten pakkaamista ja tavaroiden ja ruuen lajittelua, että mikä menee minnekkin ja milloin mikäki avataan ettei mene pilalle. Nyt sitten en saa kunnolla unta, kun huominen jännittää kovasti... Tälläisen pienen tekstin nyt saitte ennen juhannusta ~ Olkaa varovaisia juhannusaattona ja pitäkää ittestänne huolta !

Huokaisen hiljaa ja naksautan tottumuksesta oikean käden peukaloa. Kirjoitin tämän tekstin puhelimella ja peukaloni ei oikein tykkää jos kirjoitan liian paljon. Hymähdän hiljaa ja päätän, että jos en unta saa niin voisin edes lepuuttaa silmiäni.

Opiskelupaikka = ?

Kuinka vaikeaa voi olla muka soittaa tuntemattomaan paikkaan kuulemaan tuomion asiasta, joka vaikuttaa sinun elämään hyvin paljon ? Ihan saatanan vaikeaa.

Terve vain sinne ruudun toiselle puolelle. Uskon, että tiedätte sen ihan kamalan jännityksen kun pitää odottaa tuloksia yhteishausta. Jos ette tiedä, tuutte sitten tulevaisuudessa kokemaan sen luultavemmin. Tai sitten ootte tosi itsevarmoja tai teitä ei kiinnostanut yhtään. Mie jo viime vuonna sain kokea sen pettymyksen, kun en päässyt minne halusin, en päässyt minnekkään itseasiassa. Olisin päässyt lukioon, jos vain olisin pitäny puoleni ja jankannut että tahdon sen ekaksi vaihtoehdoksi. Meiän sen hetkisen opon mielestä miun ei kannattaisi tuhlata pisteitä sillä, että laitan lukion ekaksi koska hän oli sillee "Let's face it, sun keskiarvol ei pääsis lukioon luultavemmin tuol isos kaupungis". Sain sitten tietää että olin yhteen lukioon varasial 7 koska se oli miun toka vaihtoehto ja sinne pääs viis varasialt. Ei vituttanut, ehei.

Joten loppupelissä päädyin tämän kaupungin kymppiluokalle. Kymppiluokalla käydään läpi koko yläasteen asiat yhdessä vuodessa ja sinun tarkoitus olisi sitten korottaa numerita. Jippii, todella raskasta hommaa se on. Sitten vielä kun juuri muutin tähän kaupunkiin, melkein tuntematta ketään. Eli piti hommata uuden sosiaalisen elämän. Epäonnistuin sen verran tänä lukuvuonna, että korotin vain yhtä numeroa. Mutta sentään valmistuin sieltä ihan hyvin mielin. Ja olen löytänyt aivan korvaamattomia ystäviä täältä. Hyvä me luuserit !

Kuitenkin, tämän tuomionviikon, yhteishaun tuloksista jännityksellä odottamisen joudun kokemaan uudestaan. Pitäisi soitella opiskelupaikkoihin ja kysellä, että olenko päässyt sinne tai monentena varasijalla olen. Kirjeen kanssa kun tuli vähän ongelmia ja olen unohtanut kokonaan että olenko pistänyt tämän kaupungin ystävän osoitteen vai ihan oman osoitteeni joka on sitten parin sadan kilometrin päässä. Monet ystävät sanovat minulle että kannattaa äkkiä soittaa ettei olisi liian myöhäistä. Mutta en pysty siihen kunnolla. Minua ahdistaa koko asia, pelottaa taas se, etten pääse minne haluan. Inhoan sitä, kun sinun täytyy pysyä pokkana siellä luurin toisella puolella kun sinulle kerrotaan että valitettavasti et ole päässyt tänne opiskelemaan. Opiskelupaikan saaminen on minulle tällä hetkellä tärkeää. Muut kääntelevät päätä ihmeissään ja sanovat ettei se soittaminen niin iso asia ole, kyllä mä pystyn siihen. Mutta tällä hetkellä ahdistaa aivan perkeleesti. Haluaisin vain käpertyä nurkkaan peiton ja tyynyjen kera ja itkeä siellä.

Kohtaus eräästä mangasta "Deadman's Wonderland"

Opiskelupaikka myös määrittää minulle sen, että mistä rupean sitten asuntoa etsimään. Viime vuonna pärjäsin hyvin kun opistollamme oli asuntola, jonne sitten menin. Mutta tänä vuonna ei ole sitä vaihtoehtoa. Tarviten virallisen osoitteen tähän kaupunkiin, että saisin erilaisia palveluja ja niin edes päin täältä. Ärsyttäviä asioita olen joutunut pohtimaan jo pari kuukautta. Ja stressaan niistä aivan kamalasti. Päälle vielä sitten muut henkiset heikkoudet ja siitä sitten saadaan yhteensä tämä epätasapainossa taas oleva olento. Onneksi minulla on edes jonkun verran muita tukemassa minua. Vaikka he eivät aina edes osaa tai tajua mistään mitään. Mutta arvostan todella paljon jo sitä, että he jaksavat tätä minun valitusta ja henkisiä melt downeja.

~ asuntolaelämää + yks ihana otus ~


Tätä kirjotellessa yritin kerätä rohkeutta ja uskaltaa soittaa koulujen perään. Minun onnekseni sitten uskalsin loppupelissä soittaa yhteen paikkaan, juuri siihen minne todella, TODELLA kovasti tahtoisin. Ala huulta purren odotan ja kuuntelen mitä keski-ikäinen mies minulle kertoo puhelimessa ja tunnen kuinka iso möykky nousee kurkkuuni ja silmiä kirvelee. Ei saatana, ei hitto...

En päässyt lukioon, koska lukuaineiden keskiarvo on vaivaiset 7.17. Olen kai jollai varasijalla mutta en saanut kovinkaan selkoa siitä mitä minulle kerrottiin. Olen hyvin pettynyt. Itseeni. Olen ollu kymppiluokalla missä oli mahdollisuus korottaa numeroita, mutta eeih. Vihasuru pyörremyrskyä sisällä pidätellen, sentään pääsin jonnekkin. Vaatetus- ja ompelualalle. En kyllä yhtään tiedä että mitä nyt teen mutta tämän päivän stressailut saisi kyllä riittää. Pitäsi käydä kaupassa kuitenkin kun torstaina on lähtö mahtavien tyyppien kanssa juhannusta viettämään kolmeksi päiväksi ihme paikkaan. Sekin jännittää kyllä. Mitäköhän minun pitäisi nyt siis tehdä... Kyllä tämä järjestyy, tiiän, mutta stressaan turhia ja ajattelen liian laajasti erilaisia vaihtoehtoja mitä voisi käydä. Äh, sen verran ajatukset nyt harhailee että unohdin kokonaan mitä kirjoittaa. Tää tais olla tässä. Ensi kertaan sitten ~ 

~ Beginning

Heippa kaikki siellä ruudun toisella puolella !

Minua kutsutaan täällä päin Riniksi, mukava tutustua, ellet minua jo luultavemmin tuntenut. Olen nuori ihmisen alku, joka oleskelee tällä hetkellä suurimmaksi osaksi Varsinais-Suomessa. Päätin tässä lähiaikoina aloittaa uudelleen blogin kirjoittamisen, kiitos muutamien henkilöiden, jotka kyselivät miksen enään kirjoita mitään. Noh, kiitos teille, sain inspiraatiota ja vähän intoa taas aloittaa tämän ei-niin-ihmeellisen homman, jota kuitenkin on kiva tehdä ~

Tässä minä, kukkuluuruu ~

Aion kirjoittaa kuulumisiani ja erilaisia ajatuksiani tänne. Eli jonkin sortin lifestyle-blogi tämä on. Kirjoitan milloin sattuu, riippuen mitä minulle tottakai tapahtuu. Tällä hetkellä isoimmat aiheet elämässäni on uusi opiskelupaikka ja oman asunnon hankkiminen, sekä kaiken ihmeellisen turhan stressaamisen välissä myös hauskanpidon pitäminen. Olen sellainen ihmeellinen henkilö, joka usein yliajattelee monen asian ja stressata niistä sitten oikein kovasti. Joten tämmöisen blogin pitäminen auttaa minua vähentämään kyseistä stressiä. Ja muualla asuvat ystäväni pääsevät paremmin lukemaan minun kuulumisia.

Olen avoin henkilö, yritän tulla toimeen kaikkien kanssa, vaikka minua hyvin helposti rupeaa ahdistamaan erilaiset tilanteet. Olen hyvin harhaluuloinen mutta yritän parhaani mukaan olla kuuntelematta kyseisiä ajatuksia. Pidän eläimistä todella paljon ! Harrastan cosplayta ja coneissa käymistä. Tykkään piirtää, tanssia, laulaa ja sun muuta ilmasutaitoon ja kulttuuriin liittyen, heh. Tykkään kuunnella musiikkia, myös pelailla erilaisia pelejä erilaisissa konsoleissa ja olen valitettavasti addiktoitunut sosiaaliseen mediaan. Ehh...

Ugh, ompas tämä aloittamin hyvin tönkköä. Kuitenkin, tämmöisen alku-ihme-esittely-tekstin sain tehtyä, olkaa hyvä ~ ! Mie myös hyvin usein laittelen kuvia jokaiseen postaukseen, jotka suurimmaksi osaksi on itse ottamia, ellei mainita toisin... Tuota noin, niih... Joo, tää tais olla sitten tässä ~

Tässä yksi ihanuus ~ heart ~

Huokaisen syvään, kun vihdoin olen saanut kirjoitettua edes jotain tähän uuteen blogiin. Minulla ei ole mitään hajua miten tämä tulee etenemään mutta toivon että edes jonkinlaista innostusta taas tulisi tähän harrastukseen.